Maaliskuun alussa on Golanilla vielä hieman koleaa. Lähdemme Variksen kanssa etelän lämpöön, Eilatiin. Siellä on aina lämmintä. Olemme lomalla reilun viikon ja matkan varrella tsekataan Tiberias mennen tullen ja Tel Avivkin tullen.
Eilatin hiekkaranta on sijoitettu siten, että kentältä nousevat koneet melkein hipovat aurinkovarjoja noustessaan. Heti alkunoususta ne kaartavat, etteivät loukkaisi naapurin ilmatilaa.
Eilat on turistipaikka, täällä on suomalaisiakin aurinkomatkailijoita, sukeltelijoita, kibbutsilaisia, ym. Toiviomatkalaisetkin varmaan piipahtavat Eilatissa, mutta raamatulliselta kannalta tämä ei ole kovin kiinnostava paikka. Tai sitten en ole lukenut kirjaa riittävän tarkasti.
Eilat on turistipaikka, täällä on suomalaisiakin aurinkomatkailijoita, sukeltelijoita, kibbutsilaisia, ym. Toiviomatkalaisetkin varmaan piipahtavat Eilatissa, mutta raamatulliselta kannalta tämä ei ole kovin kiinnostava paikka. Tai sitten en ole lukenut kirjaa riittävän tarkasti.
Eilat. Lahden nimi täältä katsottuna on Eilatin lahti. Aqaba taustalla.
Kevät tulee vauhdilla. Paikat vihertyvät ja peltotyöt etenevät. Israelissa tehdään jo virtasta, siis AIV:tä (tuorerehua, jos tämä terminologia ei auennut) ja se saa farmarin pojan mielen herkäksi - suorastaan koti-ikävä iskee. Välillä lanaa rankasti. Haaveilen jo kotomaasta, siellä pääsen massikan ohjaksiin ja pistän niittosilppurin puhaltamaan. Tällainen isänmaan parturointi on mielessäni. Erityisesti Kettusen kanssa tarinonointi tuo agrikulttuurilliset aiheet mieleen: tämä on se mies, joka hankki ainoana matkatuliaisenaan Damasin supakaupasta alppitorvet leikkuupuimuriin.
Muitakin muistoja tulee mieleen Kettusen keskustelutunneilla. Selviää, että olemme tavanneet ennenkin, mutta emme ole kunnolla esittäytyneet aiemmin. Olin Kettusen ryhmän kuskina Javaruksen suunnalla sotaharjoituksessa 1977. Kettunen muistaa ajokkini, jonka polttoainejärjestelmässä oli vikaa, niin että matkanteko oli katkonaista. Niinpä olikin. Terra ei käynyt kunnolla ja jouduin ilmaamaan sitä niin usein, että otin moottorin ja kuskin välissä olleen suojapellin kokonaan pois, että pääsin nopeammin huoltohommiin. Oikeassa etusormessani oli rakko runsaasta ilmaamisesta. Lopulta keksin, että pukkaamalla pakkosyötön päälle, kun kone rupesi kakistelemaan, sain sen pysymään käynnissä ja taas mentiin. Savumerkit kuulema näyttivät muillekin, milloin polttoainejakelu ei ollut kohdallaan. Enpä muista enää, mistä vika löytyi, tukosko vai vuoto.
Palaan lumisista sotamuistoista tähän hetkeen. Arki kulkee tavanomaisella radallaan, eikä mitään ihmeempiä tapahdu. Pykälää, tiskiä, pykälää, joskus käydään ampumaradalla. Kirjeenvaihto Suomeen on ahkeraa. Joskus pitää sairastellakin - olen kunnolla kuumeessa, mutta kahdenkymmenen tunnin yöunien jälkeen taas melkein terve mies.
Spy Hill vihertää
Palaan lumisista sotamuistoista tähän hetkeen. Arki kulkee tavanomaisella radallaan, eikä mitään ihmeempiä tapahdu. Pykälää, tiskiä, pykälää, joskus käydään ampumaradalla. Kirjeenvaihto Suomeen on ahkeraa. Joskus pitää sairastellakin - olen kunnolla kuumeessa, mutta kahdenkymmenen tunnin yöunien jälkeen taas melkein terve mies.
Suomenmaasta, tai tarkemmin ottaen ei ihan, tulee 20.3 uutisia vakavasta onnettomuudesta: suomalaisia Kostamuksen rakentajia kuljettanut linja-auto ajaa aamulla pahan kolarin Neuvostoliiton puolella rajaa. Kolarissa on kuollut kymmenen ihmistä ja loukkaantunut kolmisenkymmentä eli käytännössä koko bussillinen. Siellä voi olla tuttuja mukana.
Kostamus työllistää paljon suomalaisia, Kainuulle sillä on erittäin suuri merkitys. Kuhmon väkiluku nousee lähivuosina yli 15.000 ja osallistun itsekin myöhemmin tämän umpimetsään nousevan kaivoskaupungin rakentamiseen.
Kirjoitan tätä päivälleen 30 vuotta myöhemmin tuon kolarin tapahtumisen jälkeen. Kuhmon väkiluku on nyt laskenut alle 10.000. Viime kesänä kävin kolarin muistomerkillä Eskon kanssa, kun teimme kolmen päivän Vienan-Karjalan kierroksen: Kostamus, Vuokkiniemi, Kalevala, Jyskyjärvi. Ja tasan kuukausi sitten olin tuon matkakaverin hautajaisissa.
-Niin se käy, sanoisi Vonnegut.
Kostamus työllistää paljon suomalaisia, Kainuulle sillä on erittäin suuri merkitys. Kuhmon väkiluku nousee lähivuosina yli 15.000 ja osallistun itsekin myöhemmin tämän umpimetsään nousevan kaivoskaupungin rakentamiseen.
Kirjoitan tätä päivälleen 30 vuotta myöhemmin tuon kolarin tapahtumisen jälkeen. Kuhmon väkiluku on nyt laskenut alle 10.000. Viime kesänä kävin kolarin muistomerkillä Eskon kanssa, kun teimme kolmen päivän Vienan-Karjalan kierroksen: Kostamus, Vuokkiniemi, Kalevala, Jyskyjärvi. Ja tasan kuukausi sitten olin tuon matkakaverin hautajaisissa. -Niin se käy, sanoisi Vonnegut.
Sunnuntaina 30.3 järjestetään kansainvälinen maantieviestijuoksukilpailu. Suomalaisten lisäksi mukana on AUSBATT ja IDF. Kalle osallistuu tapahtumaan omalla lajillaan, joka herättää täällä hieman ihmetystä, hiihtäen. Kallella taitaa olla Lähi-idän ainoat rullasukset ja hän sivakoi Genesaretin järven ympäri. Tapaan kuuskymppisen miehiä ja viime rotaatiossa kotipaikkakunnalta on tullut parikin tuttua kaveria. Pekan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Pulkkisen Ari tuli tutuksi myöhemmin ja urheilumiehenä osallistuu nyt kisaan itsekin. Urheilija minun sisälläni ei ole vielä herännyt, joten tyydyn katselemaan toisten suorituksia. Maratonit ja muut tämäntyyppiset huvit saavat vielä odottaa.
Paikoillenne, valmiina, ...
Kuvia:
Eilat
Kevattä Golanilla
Maantieviesti
Vuosi bloginpitoa kohta täynnä -> onko mitään uutta kerrottavaa?
