Kotini ovi narahti, poika kun maailmalle lähti. Näin tapahtui vappuaamuna ja siitä lähtien on vappu ollut virallinen liputuspäivä.
Vappuaatto menee kavereiden kanssa. Pena, Jussi ja Matti ja Sauli ainakin pyörivät samassa remmissä. Kotini ovi narahtaa aamulla aikaisin. Jäi äiti itkemään... Oli se ovi narahtanut jo aiemmin, sillä vappuaaton rymyämiset meni myöhään tai aikaseen. Vappuaamuna aikaisin lähden takaisin kohti Niinisaloa ja kohti tuntemattomia seikkailuja. Marjat saavat jäädä tältä suvelta poimimatta, ainakin oman maan mansikat. Matkalla poikkean tervehtimässä Hannua ja Iisalmessa nousen lomakuljetukseen. Olemme iltamyöhällä Niinisalossa.
Keskiviikko tehdään lähtövalmisteluja. Lento Sharm el-Sheikhiin lähtee Helsinki-Vantaalta torstaiaamuna klo 6, joten sinne ajetaan Niinisalosta busseilla yötä myöten. Nousen ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneeseen, vaikka muuten olenkin paljon maailmaa nähnyt. Olemme perillä Siinain eteläkärjessä puoliltapäivin. Astun ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaan kamaralle. "... ja minä sentään olen nähnyt maailmaa", laulaa Mikko Alatalo päässäni.
Edessä on jälleen parin kolmen tunnin bussimatka. Pitkät kalsarit tuntuvat jo tarpeettomilta. Meille on luvattu Siinailla olevan helteistä, ja niin onkin, mutta kuinka ollakaan, puolivälin kusitauon aikana sataa ripsauttaa vettä. Voiko tässä luottaa mihinkään? Tämän jälkeen en Siinailla sadetta näe.
Meidän verikauhapäisten hiutaleiden joukossa on kavereita, joilla on siniset baretit: vanhoja vaittereita. Abu Zenimassa pataljoonan komentaja ottaa joukon vastaan. Hän kyselee vanhoilta, mikä tänne takaisin vetää. "Raha". Se on hyvä tekosyy. Jos ääneen omani tunnustaisin (seikkailu, jännitys ja romantiikka, muistattehan) se olisi jo riittävä peruste välittömään kotiuttamiseen. Kaverihan on kypsä jo tullessaan.
Meidät jaetaan tuleviin toimipaikkoihimme. Minulla se on EK Abu Rudeisissa. Koulutusaikainen porukka hajaantuu ja arvelen, etten juuri enää tuttuja näe. "Ruttukylässä" kuitenkin melkein ensimmäiseksi tulee tervehtimään kotikunnan mies, Pirisen Ari, joka on lähdössä Suomi-lomalle. Paljon sen enempi en häntä kuitenkaan enää näe, sillä asiat heittelevät meitä eri aikoihin ja paikkoihin. Mutta tulipa taas todistetuksi, ettei mitään varmaa mistään kannata sanoa. Maailma on pieni vaikka onkin avara.
Minulla ei ole kameraa ja tämä joltakulta saatu kuva on ainoa Siinailta. Myöhemmin hankin kameran ja käyn Siinailla ottamassa lisää kuvia.
Lähdin tälle suositulle matkalle ilman ulkomaan passia. Meille sanottiin että toimialueelle pääsee ja siellä riittää YK:n ID-kortti. Jos kauemmas lomilla mielii, niin sitten on passi hommattava. Minulla ei ole vielä tuollaista asiapaperia.
Saan passin Kairon Suomen suurlähetystön kautta.
Abu Zenimassa järjestetään oppitunteja ja ajokoulutusta mielenkiintoisella "vuoristoradalla".
Ajan tyypit Protolla eli Sisu A-45:lla. Se on tuttu jo vanhastaan. Eräälle uusista ajomiehistä ei
Sisun nopeasti puraisevat ilmanpainetehosteiset jarrut eivät ole tutut. Lennän lavalla näyttävästi ja haavoitun heti ensimmäisellä viikolla, saan päähäni haavan mutta onneksi ei satu mihinkään arkaan paikkaan. Ajan inssiajon ja saan YK:n ajokortin.
Viestin majoitusrakennuksessa on myös keskus ja talon toisessa päässä majailevat kanadalaiset. Keskuspykälä alkaa pyöriä. Rintamuksessani lukee "Switchboard operator" ja puhelimeen joudun puhumaan vierasta kieltä. Ainakin sieltä kuuluu sellaista. Riittää, kun osaa yhdistää oikeaan paikkaan. Opin pikkuhiljaa ainakin sotilasarvoja englanniksi. Kun pyydetään yhdistämään Colonel Seppäselle, kerron että "she is not there". No voi santana, mikä siinäkin nyt meni pieleen. Komppanianpäällikkö kapteeni Hulkkosta saa sinutella, ainakin silloin kun ei ole herroja paikalla. Erehdyn sinuttelemaan puhelimitse myös naapurikomppanian päällikköä, mutta hän kouluttaa minua tavoille. Se on hyvä, eihän sitä muuten opi.
Myös porttipykälä pyörii ja välillä täytetään hiekkasäkkejä. Päivällä nahka palaa auringossa ja illalla nahkaa korvennetaan kerosiinilla lämpiävissä saunoissa. Katoilla vesi lämpiää päivällä kuumaksi.
Abu Zenimassa on palvelut: posti, Ramseksen pesula ja räätäli. Rudeisin ja Zeniman välimatka taitaa olla jotain parisenkymmentä kilometria. Ja Supatuvalla käydään supailemassa, se on entinen kuningas Farukin huvila tai metsästysmaja tai jotain. Mitähän entinen kuningas on täällä metsästänyt, jos on?
Valkoisen Sisun keulalla on komppanian tunnus. Auton radiosta kuuluu suomalaista musiikkia. Väliin tulee kuulutuksia, "jääkäri se-ja-se, puhelu". Meillä on oma radioasema, joka kuuluu Rudeisin alueella. Keskusmies soittaa musiikkia ja kuuluttaa puhelut myös radioteitse. Zenimassa on myös oma asemansa, ja kenties arokomppanioissakin, niistä en tiedä juuri mitään. Keskukseen on eksynyt kasetillinen kantaaottavaa musiikkia, joka on joutunut soittokieltoon. Punk ei tee vielä läpimurtoaan lähi-idässä.
Jalla iskee, onneksi vain lyhyen aikaa kerrallaan. Jalla on arabiaa ja tarkoittaa kiirettä. Vessaan. Meillä on sisävessat, mutta lisäksi ulkona on putkia maassa: kusiputkia. Alue tulee tutuksi: viesti, sauna, messi ja ruokala. Messit on erikseen miehistölle ja upseereille, ne tunnetaan paremmin nimillä herrasmiesmessi ja sikamessi - lienee päivänselvää kumpi on kumpi. On spontaaneja lauluiltoja, kanuskit soittavat kitaraa ja laulavat Miss American Pie'ta. Laulan sujuvasti mukana Hei hei Suomi-neitonen hei.
Eräänä aamuna herään säikähtäen. Missä oikein olen? Seinillä on lippuja: YK:n lippu, Israelin lippu ja Egyptin lippu. Huone on muutenkin hieman viihtyisämpi kuin meidän joukkomajoituksemme. Missä oikein olen? Astun ovesta käytävään ja tunnistan paikan. Menen nolona omaan punkkaani nukkumaan. Olen unissani kävellyt viestipäällikön huoneeseen. Onneksi majuri on käymässä Ismailiassa. Selviän mokastani säikähdyksellä. Mutta en vaella unissani ensimmäistä enkä viimeistä kertaa.
Erkin päivänä lähden ensimmäiselle viikonloppulomalleni Ofiraan, Siinain eteläkärkeen. Lomakuljetus hoituu pikkubussilla, mukana on ainakin opsin upseereita ja viestin hiutaleita. Eräs matkakumppaneista on palannut Golanilta ja kotiutuu seuraavassa rotaatiossa: jatkoja ei myönnetty hänellekään kun pötäilykaveri körmähti ikiuneen rankan illan päätteeksi. Ohjelmassa on uintia, snorklausta, suvan repimistä ja joutenoloa. Ja nahka palaa. Rannalla on turistejakin, liftareita ja suomalaisia kibbutsityttöjä. Nukumme yöt hiekalla makuupusseissa. Minulla ei ole vielä omaa makuupussia, mutta sain sellaisen lainaan Tuovisen Ileltä.
Yöllä paleltaa. Taitaa olla hieman kuumetta, nahka paloi ja saattaa olla nestevajausta, vaikka juomisesta on yritetty pitää huolta.
Sunnuntaina palataan takaisin.
Pari viikkoa menee ja kuu vaihtuu kesäksi. Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä pidettävä mitaliparaati lähestyy. Nuhteettomasti rotaatiojakson palvelleet saavat UNEF II -mitalin. Minulle sellaista ei ole tarjolla vielä aikoihin. Tilviksen Villen kanssa virittelemme perjantaina äänentoistoa mitalijuhliin. Sinne tulee mm. UNEF II:n indonesialainen Force Commander kenraalimajuri Rais Abin. Juhlat on maanantaina.
Mutta sitä ennen on viikonloppu. Lähden toiselle viikonloppuvapaalleni. Yöksi ehdimme Suezin Villaan, joka on YK-miesten lomapaikka. Aamulla menemme taksilla Kairoon. Se on iso kaupunki.
Hotelli Inter-Continental on kelvollinen majapaikka, varsinkin kun aamupalalla saa voinappeja, joissa lukee selvällä suomenkielellä Meijerivoita - Meijerismör. Tutustumme kaupunkiin, ylitämme Niilin useampaan kertaan, käymme Cairo Towerissa, ajelemme vossikalla, ostamme kaikkea turhaa supaa, olemme vielä helppoja uhreja kaupustelijoille ja kerjäläisillekin. Syömme oluen painikkeeksi pähkinöitä ja kamelinlihaa, käymme yökerhossa ja napatanssipaikassa. Hotellin näköalatasanteelta näemme pyramidit, mutta sinne asti emme tällä reissulla mene. (Kannattaisi mennä silloin kun pääsee, en ole käynyt pyramideilla vieläkään - jälkiviisas huomio). Hiutalelauma liikkuu kymmenen miljoonan asukkaan kaupungissa. Havahdun muistelemaan muutaman viikon takaista sijaintiani ja ihmettelen itsekseni tätä hyppäystä jonka olen tehnyt. Tämä on iso kaupunki.
Cairo Tower ja Niili
Sunnuntaina palaamme Suezin Villaan ja sieltä lomakuljetuksella Rudeisiin, jossa olemme perillä iltamyöhällä.
Maanantaina on herätys ankeaan aamuun - palvelustoveri on kuollut yöllä. Lippujuhlapäivänä on mitaliparaati, mutta iltajuhlat peruutetaan. Päivä ja seuraavakin menevät epätodellisissa tunnelmissa.
Osa viestiporukkaa on mennyt maaliskuussa Golanille "Kolmannessa veljeksessä". Nyt järjestetään kiertoa joukkueen sisällä. Komppanianpäällikkö kirjoittaa minulle komennuksen:
Tämä vaihe on päättymässä. Pakkaan tavarani ja valmistaudun matkaan
Golanille - linkki kesäkuuhun 1979
