"Tänään on YK:n päivä. Meille jokainen päivä on YK:n päivä. Taakse poistu!" Komppanianpäällikkö avaa päivän räväkästi käskynjaolla.
Niinpä. Arki on taas asettunut uomaansa. Sulkeisetkin ovat virkistävää vaihtelua. Asennamme sähköjä, kunnostamme ja asennamme puhelimia. Kirjastokin saa puhelimen. Kirjasto on varsin vaatimaton, sekä tilana että valikoimaltaan. Vanhan muuten katottoman rakennuksen nurkassa on katettu tila. Syyssateiden aikana kosteutta on liikaa. Kirjavalikoima on suppea ja satunnainen, uutuudetkin ovat vuosien takaa. Mutta tuleepahan luettua jotakin, johon muuten ei ehkä tulisi tarttuneeksi. Otan nyt lainaan Miehuuskokeen ja Postimies Purasen tapauksen.
Syksyn sateiden virkistämää maisemaa. Kirjasto keskellä kuvassa.
Olen varmaan ahkerimpia kirjaston käyttäjiä ja hoidan epävirallista varadiakonin virkaa. Se tarkoittaa, että diakoni antaa minulle kirjaston avaimen silloin kun itse on lomilla tai muuten estynyt. Mainostan itseäni varadiakonina: "Kertokaa minulle murheenne ja kun kerron teille omani, teidän murheenne tuntuvat mitättömiltä."
Sulkeisia, asetarkastuksia ja nyrkin hälytyksiä pidetään silloin tällöin. Keskuksessa riittää yöpykäliä peräkkäisiksi öiksikin. Keskuspykälän lisäksi joutuu vuorollaan myös porttivartioon. Vartiovuoroihin osallistuvat alempiarvoiset sotilastyöntekijät jääkäreistä kersantteihin, ylemmät sotavirkailijat ylikessusta ylöspäin hoitavat PU:n eli DO:n, Duty Officerin hukeja.
Saan kirjeitä Suomesta ja kirjoitan takaisin. Pelaan Hannun kanssa kirjejätkänsakkia. Siirtovälit ovat sen verran pitkät, että keskittyminen häiriintyy - selitystä sille että taidan olla häviämässä tämän pelin. Barbaralle kirjoitan englanniksi, britit kun eivät suomea ymmärrä. Kirjeenvaihto on hankalaa kielellä, jota ei oikein hallitse, vaikka koko joukkue avustaa. Tästä syystä tyyli on hieman kirjavaa ja ilmaisu kärsii. Tällainen ei tunnu luontevalta ja päätän toistaiseksi hylätä englannin kielen kirjallisessa ilmaisussani, joten se siitä kirjeenvaihdosta sitten. Olin nimittäin koulussa saksanlukija (älä suotta kysy osaisinko kirjoittaa yhtään paremmin jos Barbara olisikin Hannelore). Mutta englanninkielisen puheilmaisun kehittämisen vuoksi käymme väliin pitämässä priifinkiä kanuskien messissä.
Saan Israelin reissun diakuvat. Iltaisin katsellaan vuorollaan aina itsekunkin uusia kuvia. Ja väliin vanhojakin. Loppukuusta tulevat jo Kyproksen reissukuvatkin.
Kotiteatteri. Heikki ja Härski* katselevat kaitafilmiä.
* Ei pidä sekoittaa Härskiin pos. 60:llä. Härski on yleinen etunimi, jota poikalapsille kasteessa annetaan Pertti Pasasen luoman sankarihahmon mukaan.
Viestin saunan kattoa laitetaan. Se tehdään kreivin aikaan, sillä kunnon sadekausi alkaa. Leiri alkaa tuntua Macondolta. ("Macondossa sataa aina". Huomautus tulevaisuudesta: kirjoittaja ei ole vielä lukenut Gabriel Garcia-Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä, joten hän ei voi tietää Macondosta mitään. Tämä ei suinkaan ole ainoa tämänkaltainen ristiriitaisuus, joita hänen teksteissään esiintyy.)
Sataa siis päivätolkulla. Ukonilmat on mahtavia. Keskuksen ikkunasta katselen, kun salama iskee kerta toisensa jälkeen parin sadan metrin päässä olevaan kanadalaisten mastoon. Tulitus on hurjaa. Kipinät sinkoilevat mastosta kerta toisensa jälkeen eikä kauan tarvitse odottaa seuraavaa. Katselen keskusta ja toivon ettei kukaan saa päähänsä ryhtyä soittelemaan. Ei saa. En varmaan uskaltaisi tarttua johtoon tällä ilmalla.
Zivani vai Macondo
Pioneereilla on paljon töitä, kun aluetta rakennetaan. Olemme välillä pioneerien apuna. Upotan kaivurin mahaansa myöten märkään maahan, joten apuni taitaa jäädä miinusmerkkiseksi. Vitsailemme etelän lämpimistä maista, kauas taakse jäivät jo heinäkuun helteet. Niiskutan nuhassa ja nautin rommini kuumana. Kuulemme uutisia, että meinaavat ottaa meiltä 15 mk päivärahasta pois; ns. hiekkalisä, joka on Siinain peruja, jää pois vuoden alusta. No, ei täällä todellakaan hiekka pölise, mutta enpä tiedä ovatko olosuhteet sen helpommat. Skorpionien aika on ohi, nyt liikkuvat kilpikonnat ja joskus näen siilinkin.
Välillä joutuu tiskivuoroon, sillä keittiön tiskikone on rikki. Kovin työ on silloin kun 130:lle äijälle on tehty makaronilaatikkoa, jonka jämät juuttuvat tiukkaan alumiinivuokiin, ja tuskin puhdistuvat teräsvillalla ja hiomapaperillakaan. Lohtuna on, että keittiölle on palkattu kaksi paikallista naista, joista toinen on nuori ja erityisen kaunis - tiskihukikaan ei tunnu pahalta. Eikä aina toki ole makaronilaatikkoa - joka on muuten herkkuani, vaan täällä on todella hyvää ja monipuolista ruokaa tarjolla. EHK:n kokit ovat siviilissä ravintolakokkeja ja osaavat hommansa. Se alkaa näkyä jo vyötäröllä. Tiskivuorossa ollessani jemmaan keittiöltä herkkuja viestin saunan jääkaappiin. Kanaa on usein ja kana on herkkuani. Illalla tiskin jälkeen vetelemme saunalla Kettusen kanssa muutaman kanankoiven iltapalaksi.
Aloitamme Paakun kanssa aamulenkit. Käymme ennen herätystä vetämässä ehkä vajaan vitosen. Välillä diakoni liittyy seuraamme.
Joku, kenties Helluntaiherätys, on lahjoittanut pataljoonaan hengellisiä kasetteja. Ihastumme Niilo Yli-Vainion ilmaisuun. Niilo osaa sanoa sanottavansa elävästi ja käyttää mahtavia kielikuvia. "Niilo kun lähtee niin töppöset vain jää, se ei kestä atomisekuntiakaan..." Yhtä paljon ei tosin innosta Niilon kannanotot YK:n toimintaan pyhässä maassa: "...suomalaisten luut vaalenevat Siinain hiekassa...", mutta emme anna pienten mielipide-eroavuuksien laimentaa suhdettamme, varsinkaan, kun tältä osin profetia ei näytä toteutuneen. Kuuntelemme Niiloa kämpillä, viestihuollossa, saunalla. Ihan kaikki eivät innostu Niilosta samalla tavoin ja joudumme rajoittamaan harrastustamme. Joku kummastelee kuinka moiset jutut jaksavat viihdyttää maallisen suruttomia kavereita. Kypsyminen vaan nyt ilmenee niin monella eri tavalla.
"Saunapolku ilman saunakaljojen kanssa polulla astelevaa faitteria on kuin syysmyrsky ilman salamoita."
---> Marraskuu
