maanantai 1. lokakuuta 1979

Kypros

Aamulla menemme Damasin lentokentälle. Donna Summer takoo edelleen päässäni hottiatuota. Ja ennen pitkää laskeudumme Kyprokselle Larnacan kentälle. Olemme Hannun kanssa hyvien matkaoppaiden seurassa, sekä Väiskillä että Veksillä on saaresta pitkä moniotteinen kokemus. Olemme siis Saarella. Jassu!

Lentoasemalta menemme bussilla kaupunkiin. En meinaa löytää bussin ovea, kun se on väärällä puolella. Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne. Meillä on yöpaikka Larnacassa etukäteen varattuna, olemme perhemajoituksessa. Aamulla syömme aamupalaa yhdessä perheen kouluun lähtevien lasten kanssa.

Tiistaina otamme Larnacasta vuokra-auton. Siinäkin on ratti väärällä puolella. Eikä täällä kirjaimistakaan ottaisi tolkkua, jos ei matematiikasta jotakin muistasi: alfa, beetta, gamma, delta ... ööö ... omega. En tuppaudu kuskiksi vaan annan mieluusti kokeneempien vasurien ajaa. Menemme Nicosiaan ja asetumme Churchill-hotelliin. Väiski ja Veksi esittelevät vanhoja palvelupaikkojaan. Suomalaiset YK-miehet lähtivät täältä 1977 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, täällä palvelee alle kymmenen MP:tä. Käymme saunomassa suomalaisten sotilaspoliisien kanssa. Kiertelemme kaupungilla ja epämääräisemmillä kujilla. Kyproslainen Keo-olut maistuu hyvältä. Maistamme myös makeaa viiniä Commandariaa, joka sopii mainiosti juustojen kanssa. Ja sopii se vaikkei sattuisi juustojakaan olemaan. Myös Brandy souriin tutustun, se on paikallisesta brandystä sekoitettu aperitiivi, joka maistuu ilman apettakin.

Olemme kreikkalaisella puolella ja kaupunkia halkoo vihreäksi linjaksi nimetty linja, joka erottaa kreikkalaisen ja turkkilaisen puolen. Checkpointilta pääsee yli näyttämällä YK:n id-korttia. Kyproksella vierailevia muiden toimialueiden YK-miehiä on kielletty käyttämästä id-korttiaan tämän rajan ylitykseen. Hyvin se kuitenkin kelpaa. Vierailemme turkkilaisella puolella sen aikaa että syömme siellä jäätelöt. Muistoksi minulle jää vaihtorahana turkkilainen seteli. Sillä on vain muistoarvo. Kyproksen - siis kreikkaisen puolen - valuutta on Kyproksen punta, jonka arvo on noin 12 markkaa, se on siis iso raha, tämä ei. Minua hieman jännittää luvaton vierailumme, mutta rauhoitun kun saarella palvelleet vaitterit eivät pidä tätä rikettä minään.

Keskiviikkoaamuna suuntaamme kohti Limassolia Troodos-vuorten kautta. Lupaan tarjota perillä jotakin syntymäpäiväni kunniaksi. Troodos on Kyproksen suurin vuoristo ja saaren korkein huippu sijaitsee jossain siellä.
Näkymät ovat paikoin vaikuttavat. Iloitsen etten ole kuljettaja. Silti tuntuu hurjalta istua "kuskin paikalla" ilman rattia.

Limassolissa nautimme hyvää liharuokaa. Viinituntemukseni on vähäinen ja viinikokemukseni rajoittuu lähinnä hintaprosenttisuhteeltaan kilpailukykyisiin makeisiin vatsahermoja ärsyttäviin tuotteisiin. Olen hieman ylittänyt laajentaa tajuntaani, mutta sisimmässäni pidän viinin nauttimista ruuan kanssa teeskentelevänä hienosteluna. Commandaria ei sovi nyt ruokaviiniksi, minua opastetaan. Joku seurueestamme valitsee viinin. Asiantuntevasti. Koen valaistuksen. Viini istuu todella hienosti yhteen lihan kanssa. Tämä ei ole hienostelua. Tämä on hyvää. Nautiskelua, herkuttelua.

Kiertelemme kaupungin kujilla ja kabareissa. Käymme Marjan baarissa. Marja puhuu suomea, hän on ollut naimisissa suomalaisen kanssa ja asunut Suomessa. Täällä on monta hänen kaltaistaan Suomen tuntijaa.

Tutustumme lähiympäristöön, käymme mm. Akrotirissa, jossa on brittien tukikohta. Englantilaiset ovat olleet täällä sotilaina useammassa roolissa, sekä UN:n että UK:n lipun alla. Rooli ei aina ole tainnut tulla selväksi, sillä paikalliset eivät kuulema pidä heistä. Nimittelevät ilkeästi...


Matkalla Akrotiriin - antenneja ja suolaa

Emme oikeastaan enää tarvitse autoa Limassolissa. Loppuviikosta Hannu ja Veksi vievät pirssin takaisin Larnacaan ja palaavat bussilla. Väiskin kanssa kulutamme päivää Makarios streetillä levyjä soitellen ja biljardia pelaten.

Loma kulkee kohti loppuaan. Aikaa vietetään mm. naapurin baarissa ja kaupungin eläintarhassa. Maanantaina ajamme servicetaxilla Larnacaan ja lennämme Damasiin. Sieltä matkaamme 60:lle. Tiistaina palaan lomalta Camp Ziouaniin.

...jatkuu... --> Lokakuu Camp Ziouanissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti