Beirutissa kului niin vähän lomapäiviä, että niitä riitti joulukuun alkuun Tipukylän jatkoille. Niihin aikoihin oli Zionin baarissa joitain häiriöitä, että sinnekin julistettiin lomakielto. Meillä ei ole sijaa enää siinä majatalossa.
Itsenäisyyspäivänä pidetään luonnollisesti paraati. Pikkuhiljaa mennään joulua kohti harmaassa, tuulisessa, sateisessa säässä. Nyt sen ymmärtää, etteivät kaikki puut jaksa kasvaa ylöspäin vaan vähän maata myöten myötätuuleen.
Vanhojen harrastusten lisäksi löydämme uuden: olemme innokkaasti kuljetusporukan apuna soran- ja sepelinajossa. Zivanin kuraisia väyliä kunnostetaan ja viikonloppuisin lähdemme innolla sepelikeikalle. Kuormat haetaan Damasin luota olevalta montulta. Ensimmäisellä keikalla kuljetuksen kaverit ovat näyttämässä tietä ja paikkaa, seuraavia vedämme jo viestimiehityksellä. Siinä on sopivaa sunnuntaipuuhaa: ajelu Damasiin, kuormanhaku, paluumatkalla ostellaan supaa basaareilta. Sitten kotiin Zivaniin ja kaiken kruunaa se, että kuorman saa purkaa ihan käsin, lapiolla. Kaikissa Sisuissa kun ei ole kippiä.
Damasin montulla
Ajaminen Syyriassa ja erityisesti Damaskuksen kaupungissa on oma kokemuksensa. Ajoneuvon tärkein hallintalaite on tööttä, jarrut tulee sitten toisena. Äänimerkin avulla keskustellaan liikenteessä: väistätkö vähän, minä tulen, no menee nyt siitä! Täällä ei ajeta tuppisuuna. Kuorma-autolla on mukava ajella, isomman sanaan uskotaan. Vartioasemilla käydään useastikin erilaisilla viesti- ja voimakoneasioilla, mutta Damasissa ei nyt niin usein. Joskus käyn pienemmällä kärryllä Damasin lentoasemalla, mutta siihen verrattuna nämä sorakeikat ovat supaa. Opin tuntemaan Damasia jo sen verran, että kun takana tuleva kokemattomampi sorakuski eksyy kintereiltä ja kääntyy hirttoaukion liikenneympyrästä liian aikaisin, ehätän toista reittiä löytämään kadonneen lampaan takaisin convoyhin. Katujen nimiä on turha kysellä, mutta jotenkin täällä osaa perille.
Basaarilla piipahtaminen on tärkeä osa ohjelmaa. Soralastissa olevat Sisut pannaan parkkiin lähikadulle ja eiku shoppailemaan. Ostin vastikään uuden mankan ja täydennän musiikkikokoelmaani kaseteilla, jotka maksavat kymmenen paikallista puntaa. Se on sama markoissa. Suomessa kasetin hinta on jo 39:90.
Härski keräilee Boney M:ää. Täältä saa monenlaisia kokoelmia. Nyt löytyy taas uusi. "Ei ollut tässäkään One way ticketiä", Härski manaa myöhemmin kämpillä. Emme henno kertoa, että se on Eruptionin biisi. Tärkeintähän ei ole päämäärä vaan liike, joten jatkakoon kaveri vaan harrastustaan.
Härski keräilee Boney M:ää. Täältä saa monenlaisia kokoelmia. Nyt löytyy taas uusi. "Ei ollut tässäkään One way ticketiä", Härski manaa myöhemmin kämpillä. Emme henno kertoa, että se on Eruptionin biisi. Tärkeintähän ei ole päämäärä vaan liike, joten jatkakoon kaveri vaan harrastustaan.
Damaskuksen basaarit
Kohta ollaan joulussa. Kenraali Ensio Siilasvuo käy jäähyväisvierailulla pataljoonassa. Mittava on miehellä ura takana.
Ilmoittaudun joulukirkkoon Nasaretiin. Retki on suosittu ja paikkoja on rajoitetusti. Pappa ei harmittavasti sopinut mukaan. Pappa on kokenut vaitteri, Saaren ja Hiekan reissuja heittänyt ennen tätä. Luovutan paikkani vanhemmalleni, kyllä minä ikämiestä kunnioitan, vanhaa ja kokenutta, reilusti yli kolmekymppistä vääpeliä.
Me lähdemme toiseen suuntaan, aattona karautamme Kettusen kanssa sorakeikalle Damasiin. Palatessamme kaikilla välitsekkareilla toivotellaan hyvää joulua, sekä Syyrian, Uunon että Israelin. Joulu hiipii väistämättä mieleen, vaikka maa ei ole valkoinen eikä me poroilla ajeta. Lastin purkamisen jälkeen ehdimme hätäisesti vaihtaa suntikset päälle ja kipaista ruokalaan joulujuhlaan.
Onhan täällä tiernapojat: "tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle yhden verisen todistuksen rynkkyni piipusta". Sekä tietysti joulupukki. Seuraavana yönä porttivartiossa seisoo mm. eräs vaitteri nimeltä Pertti Seppänen.
Suomalaisten ensimmäistä joulua Golanilla on kuvattu paljonkin: Katso joitakin kuvia Hannu Pesosen toimittamasta katsauksesta.
"Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa." *
* 30.12.2009. Jos lainataan niin lainataan kunnolla. Sanamuoto korjattu. Katso perustelut tämän luvun kommenteista. Kommentti siirretty ja huutoon vastattu.
----
10.12.2009
Hyvää Joulua, vaitterit!
---
Joulupukin konttiin voi tilata itselleen vaikkapa Kiviharjun, Suikkarin ja Tuomisen toimittaman teoksen
El Omaan … El Mutahidda – Erään YK-komppanian tarina
El Omaan … El Mutahidda – Erään YK-komppanian tarina
Luin sen kyllä jo ennen pikkujouluaikaa ja herkistyin erityisesti Hannu Sarikan ja Markku Pirhosen osuuksista: tuttua stooria tutuilta miehiltä. Kirjassa mennään vuodesta 1979 vuoteen 1993. Lue lisää Kuneitran kojoottien sivuilta: http://www.kuneitrankojootit.org
---
---
27.12.2009
Joulutervehdyksiä tuli vaittereilta ympäri Suomea. Joulusta 1979 on jäänyt monenlaisia muistoja, niin pos 60:n uuden messin joulujumalanpalveluksesta kuin kanuskimessin kabbanaaleista. Kaivan esiin päiväkirjani, miten se joulu oikein menikään?---
Joulupäivänä sataa vettä. Käyn ruokalan joulukirkossa - en ole varma onko tämä palvelusta vai eksynkö tänne vapaaehtoisesti. Päivä pysyy harmaana. Kämpillä pojat jäävät pelaamaan korttia, kun lähden iltapykälään.
Tapaninpäivänä pyhät alkavat jo kyllästyttää, niinpä tapaninajeluksi sopii hyvin Damasin sepelikeikka. Kanuskimessin joulumenot olivat kuulema kosteat. Tällä kertaa minä en ollut mukana mekkaloimassa.
Arkipäivät tulevat. On kaapelin vetoa ja akkuhommia. Sitten sunnuntain tullen lähdemme Hämyn kanssa sepelikeikalle. Tähän taitaa jäädä koukkuun.
Maanantai on joulukuun viimeinen päivä. Olen varannut itselleni keskuspykälän yöksi, kun vuosikymmen vaihtuu.
Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!
