Lähtöaamuna olemme Camp Ziouanissa valmiina kello neljä. Unet jäävät vähiin. Damasin kentältä lennämme Helsinkiin. Siellä sairaanhoito-opiskelijat ottavat meidät vastaan ja piikittelevät lempeästi. Sitten bussit kuljettavat meidät Niinisaloon. Päivä muuttuu illaksi ja ilta muuttuu yöksi. Silti on valoisaa. Se on ihmeellistä. Bussin ikkunasta vilistävä luonto on vihreää. Se on ihmeellistä. Tämä on hienoa!
Niinisalossa luovutamme varusteemme. Olemme siviilejä ja vapaita lähtemään minne tahansa. Tiedän kyllä suunnan. Meitä on kolmen hengen retkue, jolla on suunta Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. On kuitenkin keskiyö - vaikkakaan ei aivan pimeä - mutta kulkuyhteydet ovat rajalliset. Toki kasarmilla olisi punkka tarjolla, mutta eteenpäin on menevän mieli. Erästä vaitteria on tultu noutamaan ja siinä tarjolla on kyyti eteenpäin. Otamme tarjouksen vastaan ja aamuyön kahvit nautimme Jyväskylässä. Kello on neljä ja vuorokausi on mennyt samoilla silmillä. Sitten menemme asemalle odottamaan aamua ja junaa.
Kallen ja Hannun kanssa matkustamme kohti Lieksaa. Illalla olemme perillä. Mutta eihän sitä toki nukkumaan ehdi kesäyössä. On vielä käytävä nakkikioskillakin. Kohta kello on taas neljä. Aamulla jätämme Lieksan keskustan ja menemme Hannun kotiin. Päiväunet piha-aitassa ovat makoisat.
Kansallismaisemassa
Jatkamme matkaa Kuhmoon. Palaan kotiin ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani.
"... tuhlaajapoika palas, isä lämmitti saunan ja äiti-muori itki ja halas."
Kalle ja Hannu jatkavat matkaa Suomussalmen suuntaan. Minä jään tänne.
Muutama kuva kotiinpaluureissulta: http://picasaweb.google.com/vaitteri.kahkonen/Kotomaa#
Kun ihminen herkistyy tarpeeksi, Mikko Alatalokin kolahtaa kohdalleen
"Kotisaunan lauteilla, kotisaunan lauteilla,
alaston ihminen on.
Mä maailman miekat ja panssarit heitin
saunan taakse lepikkoon.
Kun pihkaiseen seinään mä selkääni nojaan
ja löyly mua hyväilee,
ei mikään muu näillä turhuuden teillä
paremmaksi mieltä tee."
J.K.
Reissu on nyt tehty ja tarina kerrottu loppuun päivälleen 30 vuotta kotiutumispäivää myöhemmin. Alussa oli paljon kerrottavaa, mutta loppupuolella kertomukselle kävi niin kuin koko komennukselle - kaikki alkoi olla jo koettua, kerrottua ja kotiinpaluun odotusta. Rojekti eteni jokatapauksessa aikataulussaan ja oli monessa mielessä tuloksekas. Vanhat muistot palasivat mieleeni, mutta parasta on ollut, että olen ollut yhteydessä moneen vaitteriveljeen ja naamatustenkin tavannut useaa. Päätän kertomuksen tähän, enkä tällä kertaa enää aio valvoa vuorokausitolokulla.
Kiitokset lukijoille!
Helsinki 6.6.2010 klo 23.50
J.K. (vaitteri.kahkonen@gmail.com)
