Aqaba - Amman - Allenby Bridge

Olemme huoltoasemalla valtatie 15:n varrella Maanin tuntumassa kysymässä rekkakuskeilta, pääsisikö kyydissä Aqabaan. Miehet puistelevat päätään. Emme oikein tiedä miksi, onko meitä liikaa, kieltääkö laki vai olemme vain pelottavia. Emme saa heiltä kyytiä. Mutta Aqabaan on päästävä. Siispä liftaamaan, se konsti toimi inttiaikanakin. Jonkin ajan kuluttua vanha Land Rover pysähtyy huojahdellen kohdallemme.

Aqaban kyytiä odottamassa

Lantikka näyttää jo täydeltä, mutta vielä sinne sopii. Kuski ja apumies ovat paikallisiin päähineisiin pukeutuneita kavereita ja kyselevät määränpäätämme. Pääsemme heidän kyydissään oikeaan suuntaan mutta emme perille asti. Takana on pieniä poikia, joita kiinnostaa oudot matkalaiset. Tulemme juttuun vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Matka on suurelta osin tasaista erämaata mutta jonkinlaisen vuoriston joudumme ylittämään. Lantikan kunto hieman hirvittää, etenkin silloin kun tie reunalta avautuu jyrkkä rotko. Mutta matka etenee.

Lantikassa on tunnelmaa

Sitten auto pysähtyy. Toyota Pickup pysähtyy perään, olemme ajaneet koko matkan peräkkäin. Lantikka ei tule Aqabaan asti vaan siirrymme kaikki - siis me turistit - pickupiin. Eteen ei sovi koko porukka, joten hyppään lavalle. Ei pahemmin satele, siellä on mukava haistella tuulia.

Sitten auto pysähtyy. Vielä yksi liftari tulee kyytiin. Nuori kaveri, joka on pukeutunut puhtaaseen valkeaan lakanaan. Juttelemme minkä osaamme. Viestitys ei ole nopeaa, mutta mikäpä kiire tässä. Tie on tasaista ja Aqaba lähestyy. Vieressä kulkee rata, näemme junankin. Ja kohta ollaan perillä Aqabassa. Sukran sukran, kiitos kyydistä.

Aqaba on rantalomapaikka. Aqaba on Jordanian ainoa merenrantakaupunki, siis tärkeä satamakaupunki Punaisen meren Aqabanlahden rannalla. Rantalomakohteena tämä on aloitteleva, eikä vielä ollenkaan niin kehittynyt kuin lahden toisella puolen oleva Eilat. Sanovat, että sodan aikana naapurit jättivät toisensa rauhaan,  Israel Aqaban ja Jordania Eilatin. Kumpikaan ei halunnut häiritä Punaisen meren herkkää kauppaa ja merenkulkua.

Aqabassa. Lahden takana Eilat. Lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

Vietämme siis kulttuuriloman päälle rantalomaa. Asumme rannan hotellissa ja on täällä muitakin turisteja. Polskuttelemme Punaisessa meressä. Teemme kaikkia rantaturistin töitä.

Yhtenä päivänä menemme parturiin. Mieleemme on juolahtanut, että pään voisi ajaa kaljuksi. Istumme parturissa ja odotamme vuoroamme. Täällä parturit ovat miehiä. Vuoromme tulee ja neuvottelemme kuinka lyhyeksi tukka pitäisi leikata. Näissä neuvotteluissa emme pärjää. Parturi ei kertakaikkiaan suostu ajamaan tukkaa kokonaan pois. Selittää, että se ei sovi miehelle. Että tukaton mies on kunniaton mies. Sellainen on rangaistus, ei vapaan miehen teko. Pikkuhiljaa alan uskoa. (Ihmisen tukka on ihmisen kukka, runoili aikanaan Timo K. Mukka.) Tyydymme pieneen siistimiseen. Tarinoimme parturin ja muiden paikalla olevien äijien kanssa niitä näitä. He ovat uteliaita: mistä tulemme, minne menemme, mikä on uskontomme. Kerromme Golanista Syyriassa lähellä Israelin rajaa. Kerromme, että määränämme on mennä Ammanista Allenby-sillan kautta Jerusalemiin. Sieltä palaamme Israelin kautta takaisin Golanille. Miehet kuuntelevat kiinnostuneina ja sanovat, että on varmaan mielenkiintoista nähdä Golanin kukkulat ja Hermon-vuori siitäkin suunnasta. Niinpä. Emme jonkinlaisesta kohteliaisuudesta johtuen viitsi kertoa, että Israel on meille tutumpi kuin rajan itäpuoli. Ja ekumeeniset asiat me monoteistit käsittelemme molemminpuolisen suvaitsevuuden ilmapiirissä "on vain yksi jumala". Mitäpä tässä teologiasta väittelemään, etenkään silloin kun toisella on partaveitsi kädessään.

Lauantaina lähdemme service taxilla Ammaniin. Tällä kertaa majoitumme Hotel Cityyn. Lienemme siis Ammanin keskustassa, paha sanoa. (Nyt epäilen hetken muistiani, olikohan se Suomen konsulaatti sittenkin tämän hotellin vieressä, eikä sen edellisen.) Otamme ohikulkiessamme hotellia vastapäätä olevasta sandwich-paikasta jonkinlaiset hodarit. Isoisä ja pojanpoika selvästikin tämä henkilökunta täällä. Maksan kymmenen dinarin setelillä, mutta ukko vastaa vitosesta. Selitän että se oli kymppi, mutta äijä pitää kantansa ja rahani. Olen varma asiastani, sillä vaihdoin rahaa juuri ennen tätä, eikä minulla ollut kuin kymppejä. Se on kuitenkin satanen Suomen markoissa, joten tällainen huijaus harmittaa. Eikä hodarikaan tämän jälkeen maistu. Näin voi ulkokuori pettää, rehellisen näköinen ukki olikin huijaripukki.

Aamulla ohjelmassa on Allenby-sillan ylitys. Lähdemme hotellista ja vilkaisemme toiselle puolen katua missä on huijariäijän grillikioski. Sieltä huomataan meidät. Ukko tulee ulos ja huitoo meille: hei mister come... Menemme epäillen kadun yli. Mies selittää ja selittää, hän on pahoillaan, hän on illalla laskenut kassan ja siellä oli ylimääräinen viisi dinaria. Se on meidän, hän ojentaa rahan minulle. Anteeksi, hän erehtyi. Sitten hän pyytää odottamaan hetken ja kohta toimittaa samanlaista tilausta kuin eilen. Ei, ei, ei maksa mitään. Nämä sämpylät maistuvat hyviltä. Ammanista jää lopulta hyvä maku suuhun.

Allenby Bridgen ylityspaikka on jännittävä. Meillä on etukäteen tilatut viisumit, jotka on kirjoitettu erillisille paperilla. Jos viisumi olisi passissa, sillä passilla ei tekisi mitään enää Syyriassa, joka ei hyväksy hepreankielistä tekstiä eikä mitään Israeliin viittaavaa. Erillisen paperin voi aina piilottaa. Turvatarkastus Jordaniasta Israelin puolelle mennessä on tiukka: on metallinpaljastimia, on kysymyksiä ja kameran sisältökin halutaan tarkastaa. (Länsimaissa päästään tälle turvatarkastustasolle vasta syyskuun yhdennentoista tapahtumien jälkeen yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin.)

Ylitämme rajan ja olemme Israelissa. Matka jatkuu Jerusalemiin. Taas yksi kaupunkivanhus reitillämme. Tällä kertaa emme mene vanhaan kaupunkiin  tekemään kauppoja vaan aterioitsemme ja hyppäämme Avivin bussiin. Loppuloman kohteemme ovat jo vanhoja tuttuja, illalla syömme pizzaa ja käymme Hayarkon Streetillä Kaktuksessa ja Frankfurtissa. Asumme tutussa Netsioonissa.

Lähdemme tutkimaan olisiko Avivista rantalomapaikaksi. Ranta on autio ja tyhjä. Tammikuun tuuli saa takitkin pysymään päällämme. Jatkamme Israelin kierrosta Nataniaan. Yövymme Blue Bay hotellissa. Sitten matka jatkuu Haifaan, jossa yövymme jossain varsin surkeassa läävässä. Haifasta suuntaamme Tiberiakseen ja tsekkaamme Zionin baarin. Majoitumme omassa viestin osakehuoneistossa. Se on muuten täydellinen koti, mutta sinne on raskas kiivetä illan lopuksi. Tämäkin kaupunki kun on rinteelle rakennettu ja elämä ja ilot on alhaalla veden äärellä. Haifassa sentään oli rinnemetro, mutta täällä on käveltävä.

Suoritamme Israelin tarkistuskierroksen vajaassa viikossa. Kaikki tuntuu olevan ennallaan, joten voimme palata takasin Camp Zivaniin. Tammikuuta on vielä muutama päivä jäljellä

View Larger Map
Klikkaa yltä (View Larger Map) niin näet Israelin osuuden reittikartan. Kartalla Damaskos kirjoitettu pelkästään arabiaksi ja sen löytää menemällä Golanilta (Zivanista ja Quneitrasta) koilliseen liikenteen solmupisteeseen (kartta). Petra ja Maan löytyvät kartalta Ammanin ja Aqaban väliltä.

Tammikuun touhut Camp Ziouanissa jatkuvat -> Myrsky ja mylväys. Eduskunnan puolustusasiain valiokunnan vierailu.