Golan: FINBATT UNDOF

Tähän mennessä tapahtunut:

Iran vetää maansa sisäisten tapahtumien vuoksi rauhanturvapataljoonansa pois Golanilta. Suomelta pyydetään osastoa Golanille Siinalla olevasta pataljoonasta. FINCOY alias Osasto Ilva alias Kolmas Veljes siirtyy Golanille 15.3.1979 ja miehittää iranilaisten jättämän alueen eteläosan. FINCOY on operatiivisesti UNDOFin alainen, mutta organisaationa kuuluu edelleen UNEFiin. UNDOFin toiminta-alueen "AOS" - Area of Separation - Israelin ja Syyrian välisellä rajalla ulottuu pohjoisessa Libanonin rajalta etelään Jordanian rajalle.

28.8.1979 FINCOY ottaa vastaan AUSBATTilta loput 60-sarjan asemat. Nyt suomalaisilla on jo 16 vartioasemaa. Siirrot Siinailta Golanille tehtään pääosin 28-30.8.1979.

1.9.1979 pidetään Camp Ziouanissa vaihtoparaati, jossa vastuu siirtyy suomalaisille, YKSV 13:lle, joka valvoo alueen eteläistä osaa. Pohjoisessa alueen valvomista jatkaa itävaltalainen pataljoona.

YKSV:n komentajana on edelleen eversti Seppänen. Suomalaisten vahvuus Golanilla on nyt kasvanut 155 miehen komppaniasta yhteensä 390 miehen vahvuiseksi (tässä on kyllä mukana

myös Damasissa oleva erikoisosasto). Näistä Esikunta- ja huoltokomppaniassa Camp Ziouanissa on 140 äijää plus tietenkin lisäksi esikunnan kerpat 26. Arolla Syyrian puolella rajaa 1. Jääkärikomppaniassa on 123 miestä ja 2. Jääkärikomppaniassa on 95 miestä. Naisia täällä ei ole. Vahvuus on merkittävästi pienempi kuin 550 miehen Siinain pataljoonan vahvuus. Syyskuun aikana tehdään kuitenkin vielä Siinailla siirtotöitä, joihin miehiä tarvitaan. Sen jälkeen jäljellä ovat vain nämä 390.

- 26.9.2009 -
Havahdun että edellisissä kirjoituksissani olen mahdollisesti antanut epätäsmällistä tai kenties väärääkin faktatietoa FINCOYn ajasta. Muistiin ei voi luottaa enkä kaikkea ole tiennytkään. Päätän hakea käsiini Kimmo Vainion kirjan Siinain hiekalta Golanin kukkuloille. Kirja on loppuunmyyty, eikä sitä ole Helsingin kirjastoissa. Siispä vierailen Eduskunnan kirjastossa, josta opus löytyy. Yliluutnantti Vainio oli OPSin upseerina ja mikäli muistini ei jälleen kerran petä, hän oli mukana siinä samassa Passatissa, jolla minä matkasin ensimmäisen kerran Siinain hiekalta Golanin kukkuloille.

Lähdetietoa:

Siinain hiekalta Golanin kukkuloille, Yhdistyneiden Kansakuntien suomalaisen valvontajoukon historiikki, Kimmo Vainio, Jyväskylä 1994, Gummerus Kirjapaino Oy

YK:n SUOMALAINEN VALVONTAJOUKKO 13, Finnish Battalion on Golan Heights, NR.1 May 1980, toimittaja Hannu Pesonen
http://picasaweb.google.com/vaitteri.kahkonen/YKSV13FINNISHBATTALION#

Eversti Pertti Seppänen in memoriam
http://picasaweb.google.com/vaitteri.kahkonen/EverstiSeppanenInMemoriam#

Mutta palatkaamme jälleen takaisin Kollaalle ja vuoteen 1979.

Jossakin on tehty vakava virhe, sillä läyhyparaatin yhteydessä 1.9 jämät pamahtaa minullekin. Olenhan ollut sopivasti aina poissa kerppojen silmistä, joten erehdys on helppo ymmärtää. En ole enää PTE vaan CPL. Positiivisena puolena tässä on palkkaluokan korotus. Arkinen tehtäväni on keskusryhmän johtaminen. Ryhmään kuulun ainakin minä itse.

Saan jälkikäteen myös mitalin joka näyttää myönnetyn minulle jo 6.8.1979. Se on UNEF -mitali, sillä vaikka olen UNDOF-alueella ollutkin, olen ollut organisatorisesti UNEFin alainen. Toki suurin osa UNEF-mitalin saajista on viettänyt aikaansa Siinain hiekalla huomattavasti minua enemmän. Tuntuu että etten aivan täysillä tätä mitalia ansaitsisi, olen ikäänkuin vielä Siinailla käynnin velkaa. Onneksi tilaisuus velan lyhentämiseen järjestyy piankin.

Kun juhlat on juhlittu alkaa taas arkinen aherrus. Keskusta pyöritetään ja siinä sivussa tehdään sähköasennuksia uusiin parakeihin, puhelinverkkokin piilotetaan maan alle niin ettei se enää näytä hämähäkin verkolta. Tekemistä on paljon, sillä elintasovaatimuksemme on edeltäjiämme korkeammalla tasolla. "Viestijoukkue rakentaa ja ylläpitää pataljoonan johtamisessa tarvittavat puhelin- ja radioyhteydet, hoitaa viestiliikenteen kotimaahan ja voimakonetoiminnan sekä viestikorjaamossa suorittaa oman alansa korjauksia erittäin suurella ammattitaidolla, jota on tarvittu koko UNDOF:n alueella. Lisäksi joukkueen alaa ovat sähköasennukset." Näin hienosti komppanianpäällikkö majuri Mäkeläinen kiteyttää tehtävämme. Haluan tähän vielä lisätä, että joukossamme on myös Lähi-idän parhaaksi tiedetty kylmäkoneasentaja, Nakki. Työtä tehdään sotilasarvoihin katsomatta, viestijoukkueen johtaja sot.mest Takamäki käyttää ruuvimeisseliä siinä missä pojatkin. Mieleen tulee Siinain aikaisen joukkueenjohtajan slogan: "Viesti ei ole aselaji vaan tieteenhaara".

Vakituinen työpaikkani on korituoli ja käden ulottuvilla on Ericssonin käsivälitteisiä keskuksia, joihin on yhteensä kytketty noin sata linjaa. Rajantakaiset yhteydet hoidetaan linkeillä. Lisäksi keskukseen saa yhteyden radiolla. Puhelimia on toimistoissa, vartiopisteissä, työpisteissä, majoitustiloissa. Tarvittaessa keskusmies kuuluttaa puhelun, kaiuttimia on esikunta-alueella siellä täällä. Aamukuudelta kuulutetaan herätys ja kerrotaan päivän keskeisiä faktoja: viikonpäivä, päivämäärä ja lämpötila. Joskus kuulutuksissa sattuu kaikenlaisia kömmähdyksiä, joiden seurauksena keskuksen läpät alkavat tippua ja PU saattaa käydä tarkastamassa keskusmiehen kunnon.

Keskuksen vuorokausi on jaettu neljään jaksoon: aamupykälä aamupalasta lounasaikaan, päiväpykälä lounaasta päivällisaikaan, iltapykälä päivällisestä iltayhdeksään ja yöpykälä siitä aamuun asti. Yöpykälässä saa nukkua, mutta niin kevyesti että on valmis tarvittaessa hoitamaan tehtävänsä.

Keskusryhmänjohtaja laatii keskuspykälälistan. Se ei ole helppo tehtävä silloin, kun porukkaa on lomilla, ja pienen joukon toimenkuva uhkaa muuttua yksipuoliseksi. Koko viestijoukkue osallistuu vapaaehtoisesti pykälänpyöritykseen. Vanhan vääpelinkin saa silloin tällöin vapaaehtoisesti yöpykälään, kun vain jaksaa neuvotella.