- 07.11.2009 -
Kaima heitti kuson että on tullut uusi painos Voitto Kiviharjun ja Teppo Suikkarin teoksesta Taskara, tabloo ja taboné ja muutamia kappaleita olisi saatavilla. Mailasin Voitolle ja kohtapa kirja kolahti postiluukusta - toissapäivänä. Ahmin sen parissa illassa. Opus on oiva sekoitus faktaa ja fiktiota. Olen tunnistavinani sieltä jotain minullekin tuttua tapausta, mutta palaan siihen sitten kun sen aika tulee. Kirjaa voi tilata Voitolta osoitteesta etunimi.sukunimi(a)gmail.com
Mutta nyt takaisin vuoteen 1979.
Marraskuun alussa Golanilla käy vieraita. YK:n Lähi-idän pääkoordinaattori, legendaarinen kenraali Ensio Siilasvuo vierailee FINBATTissa. Samaan aikaan tulee Suomesta kenttäpiispa Remes kyläilemään. Täällä on autoporukassa myös Remes-niminen kaveri ja kaimapojat esitellään toisilleen.
Osallistun papinretkelle Pohjois-Israeliin. Käymme Jordanin alkulähteillä ja Filippuksen Kesareassa. Ja muutamassa muussakin paikassa. Tällä Israelin kierrroksella tulee enemmän taustoja tarinoille ja reissukohteille kuin normimatkoilla. Lopuksi nautimme Genesaretin järvestä pyydettyä Pietarin kalaa. Kyytipoikana on paikallista Maccabee-merkkistä valkoviiniä.
Filippuksen Kesareaa
Saan koto-Suomesta kasetti- ja kirjapaketteja. Sisarukset muistavat Suomi-musalla ja tästä eteenpäin sävellahja soi suhteellisen säännöllisesti viestin majoitustiloissa (lisää aiheesta). Myös Suomi-lomalla kävijät pitävät osaltaan yllä Suomi-tietoutta populäärimusiikinkin osalta. Suomi-lomalta tuodaan myös muuta hyvää; HK:n Sininen ja Turun sinappi ovat suosittuja tuliaisia, samoin kuin silli, ruisleipä ja salmiakki. Ja kun Rémy Martin alkaa kyllästyttää, ystävällinen kollega tuo Suomesta pullollisen tikkuviinaa koti-ikävän loitontajaksi.
Saunalla nautitaan makkaraa ja kaljaa. Olut on yleensä heinäkenkää. Saunapolulla toteutan pitkään vaivanneen pakkomielteeni, repäisen sokan irti, heitän metallilieriön menemään ja syöksyn rähmälleni heinikkoon. Muut katselevat sen kummemmin ihmettelemättä - kypsä heittää kaljansa. Löydän tölkin puolilleen vajuneena. Toista en sentään heittänyt.
Toisen kerran samaisella polulla saunasta tullessa Kalle tulee joukon perässä. Ei tule polkua pitkin vaan etenee syöksyillen heinikossa. Äkkiä kuuluu manailua, kello putosi. Miten sen tuolta löytäisi. Katson omaani, puolella joukkueella on samanlainen uutuus Citizen Digi-Ana. Herätykset, tasatuntihälykset ja muut hienoudet. Ei ihan halpakaan uutuus. Iso digitaalinen näyttö ja pieni perinteinen analogianäyttö alanurkassa. Vähän toista kuin Musta Casio. Kello on viittä yli seitsemän ja kohta on pimeää. Miten käy Kallen kellon? Meillä on 55 minuuttia aikaa, totean, menemme messiin ja otamme oluet. Tulemme takaisin niin että olemme tässä ketjussa ennen kello kahdeksaa. Näin teemme. Ketju on valmiina ja ukkoja on muutaman metrin välein Kallen syöksyreitillä. Valmiina, hiljaisuus! Heinikosta kuuluu hämärässä vieno piipitys - tasatuntihälytys. Tämän jälkeen homma on selvää pässinlihaa. Kalle tarjoaa kellonsa löytymisen kunniaksi kaljat messissä.
Kämpillä pelataan korttia. Kun kasino on loppuun pelattu, pelataan laistokasinoa. Kun laistokasino kyllästyttää, pelataan ryöstökasinoa. Kun sekin tuntuu vanhan toistolta, kehitetään näiden pohjalta uusi sovellus, ryöstölaisto.
Tiberiakseen ei ole paha matka ja siellä käydään lyhyillä lomilla. Viestijoukkue vuokraa asunnon Tipukylästä, joten siellä on näppärä yöpyä, koko joukkue kun ei kuitenkaan kerralla ole lomailemassa. Zionin baari tulee suomalaisille tutuksi ja Zion itse oppii nopeasti auttavan suomen kielen.
Keskuspykälälistojen teon helpottamiseksi vedän pitkän vuoron maanantaista keskiviikkoon: olen yhtäjaksoisesti yli kaksi vuorokautta keskuksessa ruokataukoja lukuunottamatta. Julistan aiheesta epävirallisen kilpailun. Hämis on minua kovempi, hän vetää yli kolme vuorokautta putkeen. Viestijoukkueen varajohtaja vääpeli Laakso istuu kapteeni Helasterän kanssa aamiaispöydässä, kun Hämis keskuspykäläänsä jo ilmeisen kypsyneenä sekoilee sanoissaan kuulutuksessa. Helasterä heittää, että mieshän tarvitsee ylimääräistä harjoitusta. Laakso toteaa siihen lakonisesti, että se on istunut jo siellä kolme päivää.
Ensimmäinen FINBATTin mitaliparaati Golanilla järjestetään 23.11.1979. UNDOFin itävaltalainen komentaja eversti Greindl jakaa meille UNDOF-mitalit.

Mitaliparaatipäivä 23.11.1979
Olemme Eeron ja Paakun kanssa tehneet lomasuunnitelmia. On taas aika lähteä. Diakonin kyydissä pääsemme Damasiin. Sieltä matka jatkuu ---> Beirut
Nyt taas alkaa vähän jännittää tuo Beirutin matka.
VastaaPoistat.hannu
Kankun kommentti Kallen kellon hukkumiseen...
VastaaPoista"Miten käy Kallen kellon? Meillä on 55 minuuttia aikaa, totean, menemme messiin ja otamme oluet. Tulemme takaisin niin että olemme tässä ketjussa ennen kello kahdeksaa."
Tällä kohtaa olet ajallisesti hieman aikaisessa. Tulin alueelle 06.12.1979 ja muistan tapauksen elävästi koska olin sitä kelloa etsimässä. Juttu pitää 100% paikkansa, miten voikaan kahden(kymmenen) saunakaljan kumarassa näin loistavasti välähtää! Kello löytyi, ...hmmm ja sitten jatkettiin.
Terv.
Matti "Kankku Kankeinen" Kankaanpää
Korjaus edelliseen. Meitin lentohan tais olla jo 02.12. KOska itsenäisyyspäivän iltana muistan olleeni Damasin sorakeikan jälkeen Kenraali Siilasvuon saunamajurina viestin saunalla. Viestin tielle haimme parilla sisulla sepeliä Damaskylän soramontuilta...mukana Kettunen, Härkönen, minä ja joku muu. Tarinasta pitä kertoa oma stoorinsa...toinen auto (meidän) auto eksyi Damasiin ja Kettunen palasi etsimään...
VastaaPoistaOlet oikeassa ja huomasin tämän itsekin jälkikäteen, mutta en enää ryhtynyt tarinaa korjaamaan. Mutta kuiva kenttähän se silloin oli, kun Kalle syöksyili, joten veikataan maalis-toukokuuta, marraskuussa olisi saattanut olla märempää. No, kertomuksethan ovat ajattomia...
VastaaPoistaTässä samassa Marraskuu-tekstissä on toinenkin ennenaikaisuus:
"Ja kun Rémy Martin alkaa kyllästyttää, ystävällinen kollega tuo Suomesta pullollisen tikkuviinaa koti-ikävän loitontajaksi."
Sehän olit juuri sinä, joka toit minulle pyynnöstäni Suomi-lomalta pullollisen pötikkää koti-ikävän lievittäjäksi. Merkintä tästä on päiväkirjassani 22.4.1980, jolloin Suomi-lento tuli, ja joitakin uusia hiutalekerppoja. Viikon kuluttuakin pöytäviinaa on vielä maisteltu päiväkirjamerkintöjen mukaan, joten se oli sellainen läyhypullo, jota ei holvattu vaan naatiskeltiin fingerporillinen silloin tällöin konjakin juonnin ohessa.
Sorakeikkoja on muisteltu mm. Joulukuun tarinoissa http://vaitteri.blogspot.com/1979/12/joulu-itaisilla-mailla.html
VastaaPoistaja eksyiltiinhän sitä, mutta joskus vain toisistamme ja aina kuitenkin lopulta löydettiin "kotiin" takaisin. Keikkoja tehtiin koko talvikauden ajan, kun Zivanin kuraiset polut tarvitsivat parannusta.
kuva liikenneympyrästä Facebookin Kuneitran Kojoottien ryhmässä: http://www.facebook.com/?ref=home#!/photo.php?fbid=1769809971841&set=o.16215324481&theater
VastaaPoista