Toisena pääsiäispäivänä 16.4.1979 otamme Keskus-Baarissa keskioluet Heikkisen Hannun kanssa, soitamme jukeboxista Tapani Kansan Äidin pikkupoikaa (joka lähtee vaikka ulkomaille - tämä on Hannun, ei minun, toivelevy, pakko mainita) ja suunnistamme kohti linja-autoasemaa, josta linjakko lähtee, ja sitten parin tunnin päästä lähtee juna, jolla vaihtaen matkustamme Tampereelle jossa taas nousemme linja-autoon... No, yöhän siinä jo muuttuu aamuksi ja lopulta olemme Niinisalon varuskunnassa valmiina koulutukseen.
Aluksi tuntuu hieman hämmentävältä olla mopona jälleen - ja aivan omasta halusta. Onhan inttiajoista kulunut jo niin mahdottoman pitkä aika, melkein kaksi vuotta. Pääsen hoitamaan apupässin virkaakin heti toisena päivänä.
Mopona jälleen
Jo intissä tämä oli monesti mielessä käynyt ja päätös oli pikkuhiljaa kypsynyt. Malisen kanssa lähtöä suunniteltiin, vaikkemme mitään esimerkillisiä sotilaita olleetkaan, merkillisiä korkeintaan. Malisella oli päämäärä selvänä ja mersun hankinta mielessä. Minä en haaveillut autosta, minulla oli mielessä seikkailu, jännitys ja romantiikka tai jotain sinne päin. Malinen lähti intin jälkeen Ruotsiin. Sieltä se sen mersunsa hankki, eikä ollut enää minun kaverikseni lähi-itään lähdössä.
Koulutusjakson päivät ovat pitkiä. Herätys on aamulla klo 5 ja sotkuun saattaa ehtiä juuri ennen sulkemisaikaa. Iltalomilla käyn kerran, lauantai-iltana Kankaanpäässä ravintola Siilissä. Harmaata, harmaata.
Kotipitäjästä tuttu mies, Jaakko, perhetuttu, joka on tälle paikkakunnalle vuosia sitten muuttanut, tunnistaa minut sotkussa ja käy tervehtimässä. Kutsuu kyläänkin, mutta eipä näiltä kiireiltä enää ehti käymään.
Sulkeisiakin on, mutta enemmälti todellisempaa touhua. Oppitunteja on paljon. Englanninkielen keskeinen sanasto opitaan: "dont shut, junaittiid neissöns". Ja paljon muuta hyödyllistä. Varoittavat esimerkit jäävät parhaiten mieleen: Eräs turhautunut vartiomies, joka leikitteli aseellaan, ampui vahingossa iippovartiomiestä jalkaan. Kansainvälisen selkkauksen ainekset, mutta laukausta ei vaihdettu. Eräs jalkapartio päätti polttaa telamiinan - paikallisten harrastus, sytyttimen poiston jälkeen palaa kuulema komiasti - mutta jokin meni pieleen. Paukkuhan siitä seurasi, henki onneksi säilyi. Eräs mies teki messivierailun Canlogiin ja körmähti palatessaan kotiparakin nurkalle. Promilleja oli sen verran, että uni jatkuu vieläkin. Opettavaisia kertomuksia, kun muistan ne vieläkin.
Hannu määrätään keittiömieheksi. Hän ei ole siitä erityisen innostunut. Minut komennetaan viestivarastolle. Kaiken aikaa sanotaan, että jos vähänkin siltä tuntuu niin saa lähteä heti kotiin. Koko ajan tunnutaan testaavan keskeyttämishaluja. Monta poikaa lähteekin.
Rokotuksia saamme runsaasti ja malariapillereiden popsiminen alkaa. Niitä otetaan maanantaisin kaksi pilleriä. Väitetään, että sivuvaikutuksena ne heikentävät muistia. Silloin en sellaista huomannut, mutta tuntuvat olevat pitkävaikutteisia. Jälkikäteen kuulen yhden kaverin saaneen malarian, se todettiin vasta Suomessa. Malariariskiä ei taideta pitää todellisena ja joiltakin jäävät pillerit syömättä.
Koulutusta on pari viikkoa ja lomalle pääsemme lauantaina 28.4, juuri ennen vappua. Matkustan kotiin. Lomakuljetus bussilla hoitelee suurimman osan matkasta. Pitkällä bussimatkalla kuuntelemme musiikkia mitä radiosta tulee, onneksi ei kuitenkaan Tapani Kansaa ainakaan kaiken aikaa vaan uusia kykyjä on noussut esiin. Tuomari Nurmio laulaa Valosta yössä ja Pelle Miljoona julistaa: "Ei oo järkee mennä armeijaan". Laulamme mukana.
Iisalmesta on ajettava Kajaaniin taksilla ja sieltä kulkeekin linjakko öitä myöten. Kajaanissa ehdin tavata sattumalta tuttuja, onhan lauantai-ilta ja väki liikkeellä.
